Vihreä valtuustoryhmä on esillä olevan vastaustekstin takana, siinä on huomioitu parin viikon takaisen valtuustoseminaarin evästykset.
Ei liene tarpeen tässä lähteä toistamaan silloisen ryhmäpuheen sisältöä. Sen sijaan on syytä hieman pohtia, millä aikataululla projektia viedään eteenpäin ja millaiseksi tulee muodostumaan lähiaikojen seutuyhteistyö Tampereen ja ympäristökuntien kesken. Tähän saakka työ on ymmärtääksemme ollut päämäärätietoista, jopa riidatonta, mutta lähitulevaisuuden tekee ongelmalliseksi ainakin seuraavat havainnot:
-Tampereen kaupungin konsernijohtaja Juha Yli-Rajala totesi Aamulehdessä helmikuun lopulla Suur-Tampereen etuna olevan mm., että ”seutuyhteistyön tarve lakkaa”. On ollut yllättävää, kuinka Tampereen ylimmässä virkamiesjohdossa seutuyhteistyö onkin nähty välttämättömänä pahana, josta nyt toivotaan päästävän eroon. Toki ympäristökunnillakin on ollut omat epäilyksensä, mutta yleensä ottaen seudullinen yhteistyö on nähty vahvuutena, jonka jatkamisesta ja laajentamisesta kunnilla ja valtiolla on selvät päätökset ja suunnitelmat nykyisen MAL-aiesopimuksen jälkeenkin.
-Siinä , missä Nokian vastauksessa on liitteenä listattu seutuyhteistyön saavutuksia, Tampere on omassa vastauksessaan lähtenyt negaatiokylki edellä ja listannut toteutumattomia hankkeita Tampereen ja jonkin kunnan/joidenkin kuntien kesken ja näin pyrkii painottamaan yhteistyön kelvottomuutta. Toisin sanoen Tampereen lähestymiskulma seutuyhteistyön hedelmille on aivan päinvastainen ainakin Nokian vastaukseen verrattuna.
-keskeinen kysymys on se, pyrkiikö Tampere jatkossa torpedoimaan, jopa nollaamaan seutuyhteistyön jatkamisen, jos se näkee seudullisuuden uhkana pyrkimyksilleen liittää ympäristökuntia itseensä kuntajakoselvitysmiehen välityksellä.
-Yhtä keskeinen kysymys on myös se, että jos ympäristökunnat, Nokia mukaan luettuna, ministeriölle antamassaan vastauksessa perustelevat itsenäisyyttään yhteistyökyvyllä ja valmiudella olla mukana seudun palvelurakenteissa, mutta eivät toteuta sitä aidon oikeasti käytännössä, emme ole kovin vahvoilla uskottavuutemme kanssa. Viittaan tässä nyt toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestämistilanteeseen, jossa Nokiaa on arvosteltu kaksilla rattailla ajamisesta.
Hallitus näyttää selvinneen kehysriihestä kompastumatta kynnykseen. Kunnille tulossa on valtionavun leikkaus, jonka ennustin tapahtuvaksi joulukuun budjettipuheenvuorossani. Totesin tuolloin sanatarkasti:”..kuntien valtionosuuksiin on odotettavissa lisäleikkauksia maaliskuussa.” Ennustanpa, että hallitus pysyy pystyssä myös tämän kuntauudistuksensa kanssa, mikäli se hallitusohjelman henkeen perustuen ottaa selkeän aikalisän . Kuntauudistusprosessi tarvitsee koko hallituskauden pituisen maratonin tämänhetkisen pikajuoksun sijaan .
Vasta sitten, kun sosiaali- ja terveystoimen uudistuskuvio on selvillä, vasta sitten, kun uusi kuntalaki sisältöineen on avattu kansalaisille ja päättäjille, vasta sitten, kun valtion ja kuntien tehtävien uusjako kustannusvaikutuksineen on tiedossa, vasta sitten kunnilla ja kuntalaisilla on mahdollista saada kokonaisnäkemys kuntauudistushankkeesta ja vasta sitten voidaan tehdä sellainen aito kuntien kuulemiskierros,jossa kuntalaiset aidosti voivat mitata mahdollisten kuntauudistusten plussat ja miinukset niin oman seutunsa ja kun koko maan kannalta. Tällä tavoin avoimuudella ja läpinäkyvyydellä varustettu muutosprosessi mahdollistaa itsenäisille kunnille aidon tilanteen hyväksyä tai hylätä liitostarpeet. Aikaa tähän on, mutta onko hallituksella halua, jää nähtäväksi.
Kuntien välinen yhteistyö on taitolaji, ja tulevina kuukausina tätä taitoa todella tarvitaan niin virkamiesten kuin luottamushenkilöidenkin otteissa ja lausunnoissa. Joka tapauksessa vihreä valtuustoryhmä lähtee siitä, että seuraavakin Nokian kaupunginvaltuusto tulee itsenäisenä orgaanina ratkaisemaan nokialaisten asemakaavat, peruskoulun, päivähoidon, perusturvan, liikunnan ja kulttuurin palvelutarpeet laajenevan seutuyhteistyön kehyksissä.
Leo Lähde/vihreä valtuustoryhmä